Taustatietoa uusille lukijoille ja pientä kertausta vanhoille ystävilleni edellisestä blogistani.

Olen akka etelä-pohjanmaalta. (Akka etelä-pohjanmaalla on ihan hyvä nimitys)
Täällä miehet voivat kehua retostella ihanasta akastaa. Huom. Tarkottaen sitä.

Elettyä elämää ja ikääkin on jo kertynyt jonkin verran.

Olen saanut sydärin vuonna elokuussa 2008 tässä kertomus siitä mitä silloin tapahtui.
Olin lomalla ja oli menossa viimeinen lomaviikkoni.
Alkuperäinen kirjoitus oli blogissani vuonna 2008.

Tiistaina 12.8. klo 7.30 lähdin viemään autoa huoltoon, ONNEKSI.
Suunnittelin käyväni töissä, mutta sitä ennen käyvin viemässä närästysreseptin uusittavaksi,
kun korvensi aika tavalla tuosta rinnan alta.
Autohuollosta oli aamuisin ilmainen taksikuljetus keskustaan, jota käytin hyödykseni ja ajaa posotin sillä työterveyshuollon oven eteen.
Jättäessäni reseptiä ilmoittautumispisteeseen, ehdottelin,
että oliskohan kuitenkin hyvä ottaa myös sydänfilmi.
Pääsin terveydenhoitajaln puheille. Hän määräsi minulle laboratoriokokeita ja sydänfilmin, joissa kävin.
Minut ohjattiin lääkärin puheille, joka teki minulle lähetteen keskussairaalaan,
käski soitaa taksin ja mennä sillä sairaalaan.
Hän myös esitti jo oman arvionsa, että sydän se ehkä siellä oikuttelee ja jäisin todennäköisesti sairaalaan sisälle.
Soitin taksin ja kas tämähän oli se sama aamuinen taksikuski.
Taksilla pääsin mukavasti perille sairaalanmäelle päivystykseen.
Homma alkoi ja minuun liitettiin monenlaista piuhaa.
Oli tippaa ja sähköjohtoa.

Päivystyksestä siirsivät minut sydänvalvontaa, jossa minulle ilmoitettiin,
että Seinäjoella suoritettaan minulle sepelvalimoiden varjoainekuvaus,
eli koronaariangiografia.
Asetuin aloilleni ja nautin ihanasta osastosta tv:n äärellä,
olihan kuin kuningatar löhöillessäni sängyn pohjalla.
Hoitajia pyöri ympärilläni.
No miten ollakkaan, lääkäri palasi kohta luokseni ja ilmoitti, että täällä on kone hajonnut ja
passitti minut ambulanssilla kohti Tamperetta.
Matka Tampereelle meni joutuisaan välillä pillitkin soivat olihan nääs pahin ruuhka-aika.

Tampereella ei paljon nokka tuhissut, vaan pian huomasin olevani osastolla ja sitten jo leikkaussalissa.

Operaatio tehdään paikallispuudutuksessa.
Ensin johtava lääkäri suunnitteli tekevänsä operaation oikeasta ranteesta, vaan kun siitä ei katetria saatu rannevaltimon kautta sepelvaltimoihin, niin siirryttiin siitä oikeaan nivuseen, josta päästiin kuvaamaan sepelvaltimoita.
Sydämen oikealla puolella oli totaali tukos, vasemmalla alle 50 % tukos.

Oikean puoleinen tukos laajennettiin pallolla, jos oikein ymmärsin niin kahdella eri kokoisella pallokatetrilla,
Pallokatetri täytetään varjoaineella ja pallon turvotessa valtimo laajenee.
Laajennettuun kohtaan laitettiin stentti eli teräsverkko, ettei laajennettu valtimo sulkeutuisi, verihiutaleiden yrittäessä tukkia "haavaa".
Vasemman puoleiselle valtimolle ei tehty mitään.
Operaatio kesti kaikkiaan ehkä tunnin, eikä ollut kivulias.
Vertaisin varjoainekuvausta ja pallolaajennusta kivultaan hyttysen pistoon.

Sitten alkoi toimenpiteen inhottavin osuus eli selin makuu,
joka ainakin tällaisena selkävaivaisena oli mitä tuskallisin.
Jalkoja ei saanut liikuttaa ja maattava oli ainakin 6-7 tuntia.
Osan aikaa nivusen päällä oli paino, ettei valtimo pääsisi vuotamaan.

Tuo yö oli yksi elämäni pisimmistä, johtuen kaameasta kivusta selässä ja rakon ollessa kovilla.
Keskiviikkona minut siirrettiin sitten Seinäjoelle.
Torstaina sain jo käydä suihkussa. Perjantaina oli sitten lenkin vuoro.

Viikonlopun vietin lenkkeillen ja leväten osastolla, sain käydä jo jopa kanttiinissakin.
Tosin rappujen sijasta piti käyttää hissiä.
Eilen pääsin jo portaisiin, jonka jälkeen alkoi kotimatkani.
Sairaslomani jatkuu syyskuun loppuun.

Närästysreseptin sain jo työterveyshuollosta, mutta samalla reissulla sain 6 muuta reseptiä mukaani ja sen närästysreseptin saan nyt unohtaa.
Auto tuli huollettua ja oli ennen minua kotona.
Itselläni on 2 viikon ajokielto, ettei auton huollosta ole minulle nyt paljon iloa.

Sairausluetteloon sai kolme uutta merkintää.

1. Sydäninfarkti
2. Sepelvaltimotauti
3. II-asteen diabetes eli aikuistyypin diabetes.

Nyt sitten opettelen uutta elämää uusien ystävieni kanssa.

 

Kiitos kaikille minua hoitaneille,
sekä ERITYISKIITOS "Obeesialle" ilman sinun komenttiasi,
en ehkä enää istuisi kirjoittamassa blogiani.

Ystäväni huolehdi sinäkin SYDÄMESTÄSI ja kuuntele myös itseäsi.

 

Nämä linkit ei varmaan toimi enää, mutta saatan tässä jonakin päivänä etsiä uudet hyvät linkit juttuun.

Tällä kertaa ei tämän enempää jatkoa seuraa  ... Vähän tuoreimmista asiaoista.